perjantai 24. maaliskuuta 2017

Erinomaista lahjakkuutta

Olen suorastaan loistava, mitä tulee blogin unohtamiseen. Viimeksi tein päivityksen lokakuun lopussa Hongkongista. Nyt on maaliskuun loppu. Tässä välissä olen ehtinyt muuttaa Hongkongista pois, reissata ympäri Aasiaa, käydä risteilemässä Karibialla, pyörähtää pikaisesti Koti-Suomessa ja muuttaa kevääksi Prahaan. Ei huonompi saavutus näin lyhyessä ajassa. Edetään kuitenkin kronologisesti loppusyksystä eteenpäin, unohtamatta syksyisiä seikkaluja Manner-Kiinaan puolella. Jonkinlainen ikävä Hongkongiin on myös nostanut viime aikoina päätään.
Cheung Chaun saaren satama lokakuussa.
Marraskuu oli varsin opiskeluntäyteinen, sillä useammalla kurssilla oli erilaisia ryhmätöitä ja esitelmiä, joiden tekemiseen kului vaihtelevasti aikaa. En ole kovin kärsivällinen ihminen, joten muutamaan otteeseen meinasi mennä hermot paikallisten hermoiluun ja siihen, että yksittäisten PowerPoint-sivujen yksittäisiä tekstejä hiottiin niin perusteellisesti. Toki ymmärrän, että paikallisille hyvät arvosanat ovat tärkeitä ja opiskelumenestys vaikuttaa moneen asiaan. Positiivisena uutisena kuulin marraskuussa, että Tampereen yliopisto ilmeisesti laskee Hongkongin opintopisteet niin, että 3 paikallista unitia vastaakin kuutta suomalaista opintopistettä/ECTS:ää kandikurssien osalta ja ilmeisesti maisteritason kursseissa jopa 7,5! Tai ainakin näin kv.toimisto suosittelee. Lopullisestihan asiasta päättää opiskelijan oma tiedekunta (joiksi tieteenalayksiköt eli schoolit taas muuttuivat 1.1.2017). Eli Suomeen palattuani pääsen neuvottelemaan asiasta kurssien hyväksiluvun yhteydessä. Toisin sanoen siis suoritin syksyllä mitä luultavimmin 31,5 opintopistettä enkä 25 kuten aiemmin luulin. Olisin toisin sanoen aivan hyvin voinut tiputtaa yhden kurssin pois ja elää rennompaa elämää. Toisaalta teemojen puolesta kaikki kurssini olivat kuitenkin mielenkiintoisia. Lisäksi vapaa-aikaa kuitenkin oli melko paljon, joten sinänsä kurssimäärä oli ok.
Lokakuussa kävimme turismikurssin opintomatkalla Cheung Chaun saarella. Laivamatka Centralilta kesti vajaan tunnin. Saari on vanha kalastajasaari ja melko erilainen muuhun Hongkongiin verrattuna. Saarelta löytyi myös ihanaa hiekkarantaa, eli Hongkong ei todellakaan ole vain pilvenpiirtäjiä. Retken tarkoituksena oli tutustua nykyisiin ja mahdollisiin turistikohteisiin saarella. Retki oli erittäin mielenkiintoinen ja oli mukava päästä kurssin ihmisten kanssa luokkahuoneen ulkopuolelle.
Marraskuussa oli luvassa kaksi opintoretkeä lisää. Kestävä kaupunkiliikenne -kurssin porukalla vuokrasimme pyörät läheltä Tai Wain MTR-asemaa ja pyöräilimme rannan pyörätietä pitkin noin 15 kilometriä Tai Po'n alueelle. Tietyissä paikoissa Hongkongissa on todella hyvät pyöräilyreitit, mutta esimerkiksi ydinkeskustassa pyöräileminen on miltei mahdotonta ja CUHKin kampus taas on niin mäkinen, ettei pyöräily onnistu. Rantaa pitkin voi kuitenkin pyöräillä ja useilla MTR-asemilla oli pyöräparkkeja, joihin pyörän voi jättää ja sitten mennä junalla esim. keskustaan töihin. Retken ajatus oli sekä tutustua pyöräreittiin, että myös analysoida sen mahdollisia ongelmakohtia, kuten vaarallisia risteyksiä. Tuntui mukavalta päästä pitkästä aikaa pyöräilemään.
Samaisen viikonlopun toinen matka oli turismikurssin retki Yim Tin Tsain saarelle. Kyseessä on pieni saari, jonne ei juurikaan kulje julkisia veneitä. Saarella on eräänlainen kotiseutumuseo ja lisäksi katolinen kirkko, joka on jonkinlainen pyhiinvaelluskohde. Saari oli sympaattinen ja turismi siellä on vielä aivan alkutekijöissään. Oli hienoa päästä tutustumaan tällaiseen piilotettuun helmeen. Reissulla tutustuin myös samalla kurssilla olleeseen hongkongilaistyttöön, joka oli viime vuonna vaihdossa Tampereella. Lisäksi juttelin hänen kaverinsa kanssa, joka puolestaan oli ollut Skotlannissa vaihdossa ja osasi jostain syystä puhua norjaa. Juttelimme pitkään sekalaisella skandinaviskalla ja oli mielenkiintoista puhua mm. Suomen politiikasta.


maanantai 31. lokakuuta 2016

Ajatuksia kodista, ikävästä ja koti-ikävästä

Viime päivinä mieliala on ollut kaipuuseen taipuvainen, oikeastaan jo pari viikkoa. Hongkongissa on mukavaa, mutta silti pieni kaipaus iskee välillä. Vietin kolme vuotta sitten syyslukukauden Salzburgissa ja olen huomannut ikävöiväni vuoristomaisemia melko paljon. Tykkään kesästä ja siitä, ettei tarvitse pukea viittä vaatekerrosta, mutta samanaikaisesti katselen haikaillen kavereideni Facebook-kuvia syksyisestä Suomesta, villapaidoista ja lämpimistä lapasista. Myös lumi on asia, jota huomaan kaipaavani. Kävin viime viikonloppuna Pekingissä (siitä ja syyskuista Shanghain reissusta joskus lisää) ja huomasin nauttivani +9c viileästä ilmasta suunnattomasti.

Eniten Suomesta kaipaan pieniä asioita. Sitä, että on oma asunto, eli kenenkään muun aikataulut eivät vaikuta om heräämis- ja nukkumaanmenoaikoihini. Oma pieni keittiö, jossa saa laittaa ruokaa ja myös uuni, kun tekee mieli joskus leipoa tai paistaa kaupan valmis valkosipulivoipatonki. Ylipäätään ruoka on asia, jota kaipaan. Yliopiston kantiinien taso on hyvin vaihteleva, varsinkin kasvisruokaa on välillä hankala löytää. Onneksi on vegaaninen kantiini Vegether. Vaikka syön myös lihaa, eivät kaikki liharuuat täällä miellytä. Halvin ruoka-annos on riisiä yhdellä tai kahdella lisukkeella ja usein lisukkeet eivät mitään kovin laadukasta lihapataa ole.


Hongkongissa ei juurikaan alueen koon ja tiheän asutuksen vuoksi ole omaa ruokatuotantoa, joten suurin osa ruuista on tuontituotteita. Esimerkiksi yksi 125 gramman mozzarellajuustokimpale voi hyvin maksaa kaupassa lähes 7 euroa ja 250 gramman margariinipakettia ei saa alle 3 eurolla. Omassa keittiössä on sekin etu, että tavarat voi jättää sinne eikä niitä tarvitse säilyttää omassa huoneessa. Ostin jokin aika sitten viimein kattilan (11 euroa, Ikea) ja onkin ollut mukava kokata pastaa linssi-tomaattikastikkeessa. Onpahan jotakin vaihtelua ainaisille nuudeleille.

Myös oma vessa ja suihku on ikävöityjen asioiden listalla. On melko rasittavaa kuljettaa vessapaperia aina mukana vessaan. Sama juttu suihkusaippuan ja shampoon kanssa. Suihkusta ei voi kävellä pelkkä pyyhe päällä keittiöön keittämään kahvia ja sitten sohvalle löhöilemään. Tottumiskysymyksiä toki. Osaapahan ainakin arvostaa omaa kotia ja rauhaa sitten Suomessa.

Vaikka tämä ei olekaan ensimmäinen kerta, kun jaan huoneen, en ole siltikään tottunut asiaan. Kämppikseni opiskelee yömyöhään, mikä ei iltaihmisenä minua haittaa. Toisaalta joskus vaan haluaisi loikoilla sängyllä päiväunilla tai kun on vapaapäivä, katsoa läppäriltä videoita yms. ilman, että samassa huoneessa on joku. Viime viikolla kämppis oli jostain syystä vanhempiensa luona ja kävi sieltä käsin luennoilla, eli näimme pikaisesti maanantaina kun tulin Pekingistä ja sitten pikaisesti perjantaina kun hän haki jotain tavaroita ja seuraavan kerran vasta sunnuntaina. Ah, mikä ihana rauha olikaan. Kieltämättä yksin olemista vaan välillä kaipaa todella paljon.
Sateisella säällä jengi jättää sateenvarjonsa asuntolan käytävälle kuivumaan ja joskus on vaikea pujotella sateenvarjoviidakosta läpi.

lauantai 1. lokakuuta 2016

Asuminen yliopiston asuntolassa

Yksi merkittävimmistä eroista Tampereen ja Hongkongin välillä on asumisessa. Tampereella, kuten myös lukioaikanani Kuopiossa asuin pääasiassa yksin. Lukuunottamatta kahden hengen soluasunnossa vietettyä lukuvuotta 2009-2010 sekä Salzburgissa vietettyä syksyä 2013, jolloin asuin italialaisen kämppiksen kanssa samassa asuntolahuoneessa, olen asunut yksin syksystä 2007 lähtien.

Täällä Hongkongissa asuntolahuoneellani on kokoa ehkä 12-13 m2. Ottaen huomioon, että viimeisin Tampereen kotini oli 39 m2 yksiö, on muutos aika iso. Etenkin kun keittiö ja suihkut&vessat ovat kerroksen yhteiset. Toisaalta asuntolassa on myös omat etunsa. Hongkongissa asuminen on muuten todella kallista ja ihmiset asuvat ahtaasti. Yksityisen vuokrakämpän saaminen ei siis ole helppoa. Asuntolan vuokra koko syksyltä on noin 640 euroa ja lisäksi 100 euron takuumaksu, jonka saa takaisin poismuuton jälkeen. Asuminen on siis halpaa kampuksella.

Tiettyjä pieniä outouksiakin on. Huoneissa on tuuletin ja ilmastointilaite. Ilmastointilaitteen käyttö maksaa yhden dollarin per kilowattitunti, mutta ilmastointi viilentää huonetta mukavasti, joten olen sitä paljon käyttänytkin. Yhden dollarin kulumiseen saattaa joskus mennä yksi tunti, jos viilentää huonetta tehokkaasti tai sitten enemmän aikaa, kun esim. yöllä olemme usein laittaneet tehot keskitasolle ja ääntä vaimentavan unikytkimen päälle. Rahaa siihen menee silti. Toinen kummastus on vessapaperin puute. Yleisissä tiloissa, kuten luentorakennuksissa ja collegemme alakerran vessoissa on vessapaperia, mutta asuinkerroksissa jokaisen pitää hankkia itse paperinsa. Joskus on hieman turhauttavaa, kun esim. kotiin palatessa luennoilta haluaisi mennä vessaan ja joutuu sitten penkomaan laukusta nenäliinoja tai juoksemaan huoneeseen vessapaperirullaa hakemaan.
Oma puoleni huoneesta.
CUHK on jaettu yhdeksään collegeen ja jokaisella opiskelijalla, myös vaihtareilla on oma koticollege. Myös asuminen on järjestetty collegeittain. Joillakin collegeilla, kuten tällä Wu Yee Sunilla, jossa itse asun, on vain yksi rakennus, kun taas vanhimmat colleget eli United, New Asia ja Chung Chi koostuvat useista eri rakennuksista. Asuntoloiden taso on vaihteleva. Osa on rakennettu 1970-80 -luvuilla ja on huonommassa kunnossa. Vaihtoon hakiessa sai esittää toiveen asuntolasta, vaihtoehtoina kansainväliset I-Houset, joissa kolmasosa asukkaista on paikallisia, kolmasosa Manner-Kiinasta ja kolmasosa vaihtareita. Myös I-Houseissa asuvilla on oma nimetty koticollege. Muut vaihtoehdot asumiselle ovat asuntolat, joissa ei ole pakollisia illallisia (Wu Yee Sun, Shaw, United, Lee Woo Sing, Chung Chi ja New Asia) ja kolmantena asuntola, joissa on ti-ke-to pakolliset yhteiset illalliset (C.W. Chu, Morningside ja S.H. Ho).
Asuntolasta löytyy musiikkihuone, jossa on piano ja kitara!
En tiedä, millä perusteella vaihtarit on jaettu asuntoloihin. Esimerkiksi Oulun yliopiston vaihtareilta kuulin, että heidät sijoitetaan aina United collegeen. Oheisesta linkistä pääsee lukemaan ja katselemaan muutaman vuoden takaisia kuvia erään oululaisen vaihtarin asuntolasta: https://onceinhongkong.wordpress.com/2012/01/16/adam-schall-residence/
Minä asun Wu Yee Sun -collegessa ja muut tamperelaiset tänä syksynä täällä olevat Shaw'ssa ja Lee Woo Singissä. Tampereen yliopiston vanhoista matkakertomuksista ei kaikista käy ilmi koticollege, mutta ainakin osa on ollut Shaw collegessa. En siis osaa sanoa, sijoitetaanko tampereleiaset aina toiveista riippumatta juuri näihin. Tiedän myös joitakin muunmaalaisia vaihtareita, jotka ovat kertoneet kaikkien heidän kotiyliopistostaan tulevien menevän aina tiettyyn collegeen.
Joissakin asuntoloissa (esimerkiksi Chung Chin Pentecostal Mission Hall Low Block, jossa majoituin orientaatioviikolla, kuva yllä) on kolmen hengen huoneita, mutta WYS:issä on vain kahden hengen huoneita. Mielenkiintoisena seikkana mainittakoon, että kuulin kämppikseltäni, ettei suinkaan ole helppoa saada asuntolapaikkaa. Asuntolassamme on 600 vuodepaikkaa, joisa 60 % on varattu ensimmäisen vuoden opiskelijoille. Ylempien vuosikurssien opiskelijat joutuvat taistelemaan jäljellä olevista paikoista ja ilmeisesti kaikenlainen harrastuneisuus vaikuttaa, siksi kämppikseni pohtikin pariin harrastekerhoon liittymistä. Meitä vaihtareita on tänä syksynä 38 eli ei kovin paljon. Toisaalta se on mukavaa, mutta samalla myös hankalaa. Samoilla kursseilla ei ole kovin montaa vaihtaria ja asuntolastani olen tutustunut vain muutamaan ja joidenkin muiden kanssa jutellut pari kertaa.
Huone muuttopäivänä.

torstai 29. syyskuuta 2016

Viisumi Manner-Kiinaan

Jo ennen Hongkongiin saapumistani tiesin, että haluaisin vierailla myös Manner-Kiinan puolella. Suomalainen tarvitsee Kiinaan kuitenkin etukäteen anottavan viisumin, eli pelkkä rajalle meneminen passin kanssa ei auta. Netistä löytyy monenlaista tietoa Kiinan viisumeihin liittyen. Viisumi on mahdollista saada Hongkongista, mutta ilmeisesti ei-vakituiselle Hongkongin asukkaalle myönnetään vain kerta- tai kaksikertaviisumeita. Itse uskoin, että tulisin vierailemaan Kiinassa useammin, joten päätin anoa monikertaviisumia. Suomessa viisumin voi joko hankkia joidenkin matkatoimistojen kautta (esim. Lähialuematkat ja Traveller) tai sitten itse Kiinan suurlähetystöstä Helsingistä. Toivottavasti näistä ohjeista on apua muille Manner-Kiinan viisumia harkitseville.

Matkatoimistojen sivuilta sain sen käsityksen, että monikertaviisumia olisi vaikea saada turistina ja että sitä varten tarvitsisi kutsukirjeen esim. Kiinassa asuvalta ystävältä. Tutkin useiden eri matkatoimistojen verkkosivuja ja osa ei edes tarjoa vaihtoehtona monikertaturistiviisumia. Lisäksi hinnat matkatoimiston kautta olivat reilusti yli 100 euroa. Turistiviisumin perusvaatimuksiin, oli kyseessä sitten kerta-, kaksikerta- tai monikertaviisumi, kuuluu hotellivaraus ja lentoliput todisteena siitä, että on oikeasti menossa Kiinaan. Vaihtoehtoisesti myös kutsukirje kiinalaiselta ystävältä, jos esim. aikoo yöpyä hänen luonaan, vaaditaan. Tarkat ja hyvin selkeät ohjeet löytyvät Kiinan suurlähetystön sivuilta. http://www.chinaembassy-fi.org/eng/lsfw/chinesevisa/t1092762.htm

Varasin Hongkong Airlines -nimiseltä lentoyhtiöltä melko edukkaat lennot Hongkongista Shanghaihin ja Pekingiin sekä tein hostellivaraukset reissujani varten. Lisäksi varasin yhden yön hostellin Hongkongin Manner-Kiinan puolella sijaitsevasta naapurikaupungista Shenzhenistä. Myöhemmin peruin Shenzhenin varauksen, sillä en voikaan matkustaa juuri kyseisenä viikonloppuna yön yli reissulle kaupunkiin. Viisumihakemukseen ruksasin, että haluan monikertaviisumin. Monikertaviisumissa on vaihtoehtoina joko 6 kk tai 12 kk. Itse valitsin puolen vuoden viisumin. Liitteeksi hakemukseen tarvittiin lentojen ja majoitusten varausvahvistukset sekä passikuva. Kirjoitin vielä lisäksi hakemukseen, että tarkoitukseni on matkustaa Hongkongista Shenzheniin junalla (rajalle pääsee Hongkongin metrolla/lähijunalla ja rajan toisella puolella voikin hypätä Shenzhenin metroon) ja etten voinut ostaa junalippua verkosta vielä elokuussa.
Autolla Kuopioon, jotta pääsisi kello 03 Onnibusilla ajoissa Helsinkiin.
Matkustin elokuussa viikkoa ennen Hongkongiin lähtöäni Helsingin Kulosaareen, jossa Kiinan lähetystö sijaitsee. Konsulaattiasioiden toimisto on avoinna arkisin klo 9-12 ja kello kymmenen aikaan jonoa oli jonkin verran. Jono kuitenkin eteni melko nopeasti ja pääsin tiskille viemään passini ja viisumihakemukseni. Viisumin käsittelyaika on neljä päivää ja viisumi maksetaan noudettaessa. Vein hakemuksen maanantaina ja matkustin saman viikon torstaina uudestaan Helsinkiin hakemaan viisumini. Viisumi tulee noutaa kello 9-10 välisenä aikana, joten jouduin heräämään keskellä yötä ja matkustamaan Kuopiosta Onnibusilla Helsinkiin, jotta olisin ajoissa perillä.
Hintaa monikertaviisumille tuli saman verran kuin kerta- ja kaksikertaviisumille eli 60 euroa. Lisäksi tietenkin matkakulut Helsinkiin. Olisi ollut edullisempaa ja helpompaa hankkia viisumi jo silloin, kun asuin vielä Tampereella. Kaupungista kun on Helsinkiin vähemmän matkaa kuin Kuopiosta. Toisaalta viisumia varten tarvittiin lentovaraukset, joten mikäli haluaa ostaa halvat liput, joutuu lyömään matkapäivät hyvissä ajoin lukkoon. Toki ainahan voi ostaa peruutuskelpoiset liput ja tehdä lopulliset matkavaraukset viisumin saamisen jälkeen. Periaatteessa olisin myös voinut pyytää jotakin Helsingissä asuvaa tuttua noutamaan passini, sillä viisumia ei tarvitse hakea henkilökohtaisesti, kunhan on anomusta viedessä saatu kuitti mukana.
M niin kuin monikerta!
Monikertaviisumi mahdollistaa sen, että voin halutessani käydä Shenzhenissä useammankin kerran ja lisäksi kenties jatkaa Hongkongista matkaa eteenpäin junalla. Paluulentoni Suomeen on 18.1. ja lähtökenttäni Singapore, eli joulukuussa viimeisten tenttien jälkeen lähden vielä avoinna olevaa reittiä kohti Singaporea. Yksi vaihtoehto on mennä Vietnamin Hanoihin junalla, joka tietenkin kulkee Manner-Kiinan kautta, eli Kiinan viisumi tarvitaan.

tiistai 27. syyskuuta 2016

Opiskelukuvioita

Varsinaiset opinnot ovat vihdoin päässeet vauhtiin. Chinese University of Hong Kongissa suurin osa kursseista on 3 unitin arvoisia ja kestää koko lukukauden. Jotkut kurssit kestävät vain puoli lukukautta ja ovat 1,5 unitia. Ainakin joidenkin hollantilaisyliopistojen mukaan 3 unit = 5 ects, joten uskoisin Tampereen yliopiston noudattavan samaa linjaa.

Heinäkuussa me vaihtarit saimme listan kursseista, joille on mahdollista ilmottautua verkossa ennakkoon muutaman päivän mittaisin ennakkoilmoittautumisjakson aikana. Lisäksi saimme pitkän listan kursseista, joille emme saa osallistua. Mukana oli ikäväkseni hyvin paljon journalistiikan ja politiikan kursseja. Tieto kursseille hyväksymisestä tuli elokuussa. Minut hyväksyttiin kaikille muille kursseille, paitsi Hongkongin ja Manner-Kiinan suhteita käsittelevälle politiikan kurssille, joka ilmeisesti olikin tarjolla vain kiinaksi, ei englanniksi. Yliopisto tosiaan on kolmikielinen, opetusta on englannin lisäksi kantoninkiinaksi ja mandariinikiinaksi.

Ennakkoilmoittautumisten lisäksi syyskuun alussa oli add/drop-viikko. Toisin sanoen ensimmäisten kahden opetusviikon aikana voi käytännössä käydä kaikilla mahdollisilla kursseilla haistelemassa meininkiä ja sitten toisella viikolla tehdä CUSIS-nettijärjestelmässä tarvittavat kurssilisäykset/poistot. Itse löysin mielenkiintoisen Tourism planning & management -kurssin, jolle ilmottauduin vasta tällä viikolla. Kävin myös yhdellä Urban sustainability -luennolla, mutta kurssi ei vaikuttanut tarpeeksi mielenkiintoiselta ja lisäksi oli melko työläs, joten en ilmoittautunut kurssille.

Opintotuki ja Tampereen yliopistolta saamani apuraha edellyttävät vähintään 20 ECTS edestä suorituksia syksyltä, kun taas joillakin muilla opiskelijoilla kotiyliopisto vaatii heitä suorittamaan 30 ECTS:n edestä opintoja. Lisäksi omat opintoni eivät suoraan vastaa Tampereen yliopiston kursseja, vaikka viestinnän kurssit saatankin saada luettua journalistiikan syventäviksi valinnaiskursseiksi. Toisaalta minulla ei myöskään ole joidenkin muiden opiskelijoiden stressiä kurssivastaavuksista eli että minun olisi pakko käydä juuri vastaavat kurssit kuin Suomessa muut maisteriopiskelijat tällä hetkellä käyvät. CUHK:iin tulee paljon oikeus- ja kauppatieteiden opiskelijoita, välillä tuntuukin siltä, että lähes kaikki vaihtarit opiskelevat jompaa kumpaa. Kilpailu ko. alojen kurssipaikoista on tiukkaa ja osalle kursseista ei voinut ilmoittautua verkossa vaan piti toimittaa paperinen lomake tiedekunnan opintotoimistoon. Lisäksi monet joutuivat kaivelemaan kotiyliopistonsa opinto-oppaista kurssiselosteita, koska joillekin kursseille on tiettyjä pohjavaatimuksia ja edeltäviä kursseja. Itse onneksi vältyin moisilta.

Lopulliset kurssivalintani ovat seuraavat:
Comparative Media Systems and Global Media, Social Media and Crisis Communication, Tourism Planning and Management, Japan and Global Political Economy sekä Sustainable Urban Transport.

Kurssien suoritustavat vaihtelevat. Kaikkiin kursseihin sisältyy ainakin joissakin määrin ryhmätöitä, mistä en henkilökohtaisesti kovin paljon innostu. Lisäksi ryhmätöistä jokainen ryhmäläinen saa saman arvosanan, mikä toki on järkevää. Itselleni kun arvosanoilla ei ole väliä, läpipääsy riittää enkä jaksaisi käyttää paljon aikaa ja energiaa, jotta saisin parhaat arvosanat. Parempia arvosanoja tavoitteleville paikallisille opiskelijoille samassa ryhmässä se on tietysti hieman hankala juttu. En haluaisi muiden kärsivän omasta rennosta opiskelutyylistäni.
Esimerkiksi Japani-kurssilla suurin osa arvosanasta määräytyy kotona tehtävän välitentin ja kotona tehtävän lopputentin perusteella ja pieni osa tunnilla tehtävien ryhmäharjoitusten pohjalta. Sitten taas viestinnän kursseilla on luvassa kaksikin isompaa ryhmäprojektia, joihin sisältyy sekä suullinen esitys, että kirjallinen työ. Liikenne- ja turismikursseilla myös pieni opintoretki lähiympäristöön kuuluu kurssin suorituksiin.

tiistai 6. syyskuuta 2016

Ensimmäisiä tunnelmia

Ensimmäinen viikko on jo takanapäin. Vaihtareille järjestetty orientaatio kesti keskiviikosta perjantaihin eli lauantaihin asti majoituimme väliaikaisissa asuntoloissa keskellä kampusta. Sunnuntaina ohjelmassa oli muutto varsinaisiin asuntoloihin eri puolille isoa kampusta. Onneksi yliopisto oli järjestänyt matkatavaroille kuljetuksen, eli rinkan kanssa ei tarvinnut lähteä seikkailemaan. Se oli siksikin järkevää, että kampuksen sisälle kulkevat bussit ajavat muutaman kerran tunnissa ja ovat ruuhka-aikaan täpötäysiä. Monta sataa vaihto-opiskelijaa isojen laukkujensa kanssa olisi aiheuttanut kaaoksen busseissa.

Palataan kuitenkin maanantaihin eli viimeiseen päivääni koti-Suomessa ennen lähtöä. Kaikki meni mukavasti aamupäivästä ja pakkailin viimeisiä tavaroita reppuuni. Joskus yhden jälkeen tarkistin puhelimeni Finnair-sovelluksesta, montako päivää paluuseen on sillä sovellus näyttää olemassa olevien varausten tiedot. Hämmennyin, kun klo 23.50 lähtevän Hongkongin lennon sijaan siellä olikin klo 18.20 lähtevälle Pekingin lennolle tarkastuskortti. Ajattelin ensin, että syynä on lennon ylibuukkaus. Lähtöselvitystä tehdessäni kun oli tullut ilmoitus, että Hongkongin lento on ylibuukattu ja yhtiö etsii vapaaehtoisia, jotka voisivat tarvittaessa vaihtaa lentoa. En suostunut, mutta ajattelin, että kenties siirto Pekingin lennolle johtuisi siitä.
No olisin päässyt kokemaan jos ette olis rikkonu perhana sitä konetta.
Pari minuuttia myöhemmin sain Finnairilta tekstiviestin, jossa ilmoitettiin Hongkongin lennon olevan peruttu. Syyksi ilmoitettiin tekninen vika, mutta tiesin että tosiasiallinen syy oli sunnuntaiaamuinen vahinko Helsinki-Vantaalla. http://www.iltasanomat.fi/matkat/art-2000001249563.html Yksi Finnairin uusista A350-koneista törmäsi alhaisella nopeudella matkustajasiltaan ja sai vaurioita vasempaan siipeensä ja moottoriinsa. Koska lentokonebongaus ja Flightradarin tutkiminen kuuluvat ajanviettotapoihini ja koska sunnuntai-illan Hongkongin lento lähti vasta maanantaiaamuna samaisen konerikon vuoksi, osasin tavallaan odottaakin mahdollisia muutoksia. Ennemmin tosin olisin odottanut lähdön siirtymistä tiistaiaamuun.

Soitin välittömästi Finnairin antamaan palvelunumeroon ja kerroin, että Pekingin kautta lentäminen ei onnistu. Vanhempieni luota on neljän tunnin ajomatka lentokentälle ja baggage dropin sulkeutumiseen ja koneeseennousun alkamiseen oli aikaa melko tasan neljä tuntia ja koneen lähtöön viisi. Virkailija lupasi palata asiaan, mutta soittelin puolen tunnin päästä takaisin. Lopulta paras vaihtoehto, jolla olisin ennen keskiviikkoaamuna klo 9.30 alkavaa tervetulotilaisuutta perillä Hongkongissa, kulki Singaporen kautta. Finnairin lento Singaporeen lähtisi klo 23.55 eli viisi minuuttia alkuperäisen peruutetun Hongkongin lennon jälkeen ja olisin HK:ssa paikallista aikaa tiistai-iltana kello 23.40. Pitkä ja mutkikas matka, mutta perille olisi päästävä. Stam1na-fanina tuli väistämättä mieleen: Kaksi reittiä, yksi suunta. Heh heh...

Olin lentokentällä hyvissä ajoin, sillä junavaihtoehdot olivat joko 18.50 saapuva tai 21.55 saapuva juna. Rinkka painoi lähtöselvityksessä 24.9 kg kun raja olisi ollut 23 kg. Ystävällinen virkailija ei kuitenkaan perinyt lisämaksuja sumpliessaan minulle tarkastuskortteja, joita automaatti ei halunnut tulostaa. Kiitos hänelle. Voin myös kertoa, että reppuni ylitti muutamalla kilolla käsimatkatavaralle sallitun 8 kg rajan. Olin hieman yllättynyt, että olin niinkin rennossa fiiliksellä lentokentällä. Minua ei jännittänyt, olin rauhallinen.

Lento Singaporeen meni yllättävän mukavasti. Ruuassa ei ollut valittamista. Nukuin suurimman osan aikaa ja kuuntelin musiikkia. Täytyy myös mainita, että katsoin vuoden 2015 version Heidi-elokuvasta. Siis se pikkutyttö Sveitsin Alpeilla nyrpeän isoisän kanssa -elokuva. Isoisää näytteli Perikato-elokuvan Hitleriä esittänyt Bruno Ganz ja muutkin näyttelijät puhuivat melko leveää sveitsinsaksaa, mikä hymyilytti kovasti, kuten myöskin ihanat lumihuippuiset alppimaisemat. Singaporessa söin melko edukkaan päivällisen jatkolentoa odotellessani.

Singaporen Changia on kehuttu maailman parhaaksi kentäksi ja paljon siellä olikin kaikkea. Minulta kenttä saa kuitenkin miinusta kahdesta asiasta. Toinen on se, että turvatarkastus on vasta juuri ennen lähtöporttia, eli jos vaihdat kentällä konetta, joudut myös menemään turvatarkastuksen läpi vaikka olisit tarkastuksessa käynyt jo Helsingissä. Eniten se ärsytti siksi, että jouduin tyhjentämään vesipulloni ja täyttämään sen uudelleen sekä taiteilemaan läppärini pois repusta ja takaisin reppuun. Lisäksi jostakin syystä lähtöportilleni A18, jonne oli yhteinen turvatarkastus ja turvatarkastuksen jälkeinen varsinainen porttialue porttien A16-A19 kanssa, ei päässyt kuin 45 minuuttia ennen koneen lähtöä, sillä he halusivat hoitaa Jakartan koneen matkustajat ensin pois alta. En ymmärrä systeemiä.

Lento Singaporesta Hongkongiin sujui melko leppoisasti ja Singapore Airlines tarjosi myös maittavan aterian. Plussaa siitä, että kahvin kanssa sai jälkiruuaksi Magnum-jäätelön. Hongkongissa pääsin passintarkastuksesta melko nopeasti läpi, sillä sain mennä resident-jonoon visitor-jonon sijaan. Muille tulevaisuudessa Hongkongiin vaihtoon tuleville kerrottakoon, ettei koneessa tarvitse täyttää sitä maahantulolappua vaan passintarkastuksesta saa opiskelijaviisumiin nidottavan kuitin maahan saapumisesta. Samainen kuitti mahdollistaa poistumisen Hongkongista ja paluun takaisin niin kauan kuin opiskelijaviisumi on voimassa.

Koska lento laskeutui klo 23.40, MTR-junat eivät kulje kovin pitkään puolen yön jälkeen enkä olisi keskellä yötä halunnut seikkailla tavaroideni kanssa, otin suosiolla taksin yliopistolle. Hintaa tuli noin 260 $ eli noin 30 €. Kommelluksilta ei vältytty saapuessakaan sillä kuski ajoi hieman väärälle puolelle rakennusta. Onneksi löysin oikean oven ja sain vietyä tavarat huoneeseen. Nukkuminen ja suihku eivät ehkä koskaan ole tuntuneet niin hyvältä kuin tiistai-keskiviikko välisenä yönä.
Pirteä matkustaja saapui Singaporeen.

tiistai 23. elokuuta 2016

Paluu maailmalle

On taas aika herätellä blogia vaihtoonlähdön merkeissä. Kuten Itävallasta palatessani, tai ehkä jo siellä ollessani kirjoitin, halusin ja haluan ehdottomasti lähteä yliopistovaihtoon myös maisterivaiheen opintojen aikana. Aloitin syksyllä 2015 journalistiikan maisteriopinnot ja halusin suorittaa ensimmäisen vuoden opinnot rauhassa.

Wu Yee Sun college / Kuva: Panoramio.com
Pitkäaikaisena ajatuksenani oli lähteä syksyksi 2016 Nordplus-ohjelman kautta Islannin pääkaupunkiin Reykjavikiin ja sitten kevääksi 2017 Erasmus-vaihtoon joko Belgian Gentiin, Prahaan tai Budapestiin. Kuitenkin tammikuussa 2016 hieman ennen syksyn 2016 vaihtohaun umpeutumista keskustelin vaihtoon lähtemisestä joidenkin opiskelukavereideni kanssa ja aiemminkin pinnan alla kummitellut Aasia nousi jälleen esiin. Olin hylännyt joitakin Aasian vaihtokohteita siksi, että syyslukukausi jatkuisi liian pitkälle kevääseen 2017 ja osassa opetus alkaisi turhan aikaisin kesällä 2016. En halunnut lähteä vaihtoon heinäkuussa. Kuitenkin Hongkongista löytyi mielenkiintoinen yliopisto, jonka kurssitarjontakin vaikutti hyvältä, The Chinese University of Hong Kong eli CUHK. Koska opiskelen erillisessä maisteriohjelmassa, tarvitsin pääaineen professorilta puollon. Käytännössä tämä tarkoitti vain proffan kv-toimistoon lähettämää "vaihtoonlähtö ok"-sähköpostia pitkän suosituskirjeen sijaan. Huhtikuussa sain myös kuulla toisen ilouutisen: Tampereen yliopisto haluaa minusta eroon myös kevääksi 2017 eli Praha ja Erasmus ovat tosiasia, mikäli vain Kaarlen yliopisto minut sinne haluaa ottaa. Asia varmistuu joskus marras-joulukuussa.
Maisema collegen pihalta / Kuva: Panoramio.com
Viime helmikuussa sain tietää tulleeni valituksi Tampereen yliopiston puolesta. Hongkongin oma hakuaika oli maaliskuun lopussa. Hyväksymistieto sieltä tuli kesäkuun alussa ja sitten pitikin kiireellä täyttää heidän omat hakupaperinsa ja toimittaa ne tulostettuna TaY:n kv-toimistoon, josta ne lähetettiin postitse Hongkongiin. Viisumitarran sain tällä viikolla kuriiripostina kotiin. Lähtö on ensi maanantaina eli 29.8. kello 23.50 Finnairin suoralla lennolla. Perillä Hongkongissa olen tiistaina klo 14.30 paikallista aikaa. Pääsen myös testaamaan Finskin uuden A350-lentokoneen, mikä tietenkin ilahduttaa lentokonebongarin mieltä kovasti.
Finskin eka A350 saapumassa Helsinkiin lokakuussa 2015. Kuva by me
Vaikka olenkin Suomessa maisterivaiheen opiskelija, hain vaihtoon kandina, koska CUHK takaa kaikille kandivaihtareille asuntolapaikan ja maisteritason opiskelijoille paikan saanti on epävarmaa ja asuntola myös kalliimpi. CUHK on ainoani Hongkongin yliopistona jaettu collegeihin. Jokainen opiskelija kuuluu johonkin collegeen ja opiskelijat asuvat oman collegensa asuntolassa. Myös vaihto-opiskelijat saavat oman "koticollegen". Oma collegeni on Wu Yee Sun, joka on nimetty samannimisen hongkongilaispankkiirin mukaan. Asuntolassani on noin 600 paikkaa ja tulen asumaan kahden hengen huoneessa, todennäköisesti paikallisen opiskelijan kanssa. Kieltämättä hieman jännittää, vaikka asuinhan Itävallassakin jaetussa huoneessa. Lähtöön on aikaa vain muutama päivä, pakkaamista pitäisi ehkä jo alkaa miettiä?
Näkymä Wu Yee Sun collegen kahden siiven välissä olevalta terassilta (Kuva: CUHK)

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Kesä 2011 Balkanilla, osa 2

Blogi on jäänyt rappiolle, yritän parantaa tapani. Tässä jatkoa viimeisimmälle Balkan-muistelolle.

Sofia oli mukava kaupunki, vaikka edellisessä postauksessa mainittu turistiripuli riivasikin erittäin ikävästi. Matka jatkui bussilla Makedonian pääkaupunkiin Skopjeen. Eräs tuttavani on ollut Kosovossa rauhanturvaajana ja hän suositteli käymään joen rannalla sijaitsevassa Kuuba-baarissa, La Bodeguita del Mediossa. Mojito oli hyvää, kuten myös ruoka. Ravintolan wc-tilat sijaitsevat kellarissa ja portaikon seinät olivat täynnä erilaisia "X oli täällä"-kirjoituksia. Yllättäen joukosta löytyi paljon suomenkielisiäkin tekstejä, mm. toteamus siitä, että suomalaisen rauhanturvaajat ovat kovaa ja kokenutta sakkia. Mistähän johtuisi.
Tunnetuimmat Makedoniaan ja Skopjeen liitetyt henkilöt eivät varsinaisesti edes ole makedonialaisia. Maa on taistellut pitkään Kreikan kanssa nimestään, sillä Kreikalla on Makedonia-niminen maakunta, eikä se hyväksy Makedonia-valtion nimeä. Tästä syystä esimerkiksi Euroviisuissa esiintyy maa nimeltä Entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, englanniksi FYROM eli Former Yugoslavian Republic of Macedonia. Aleksanteri Suuri hallitsi 300-luvulla eaa. Makedonian kuningaskuntaa. Hänen synnyinpaikkansa oli nykyisen Kreikan alueella, mutta Skopjen keskustassa on silti hänelle omistettu ratsastajapatsas. Kreikka ei tietenkään ole mielissään Makedonian halusta omia sankari itselleen. Toinen tunnettu makedonialainen on Skopjessa, silloisessa Osmanien tasavallassa syntynyt makedonian albaani Agnes Gonxha Bojaxhiu, joka tunnetaan paremmin nimellä Äiti Teresa. Myös hänellä on Skopjessa oma patsas. Itse muistan omilta kouluajoiltani sen, että uutisissa hänestä puhuttiin albanialaistaustaisena.
  
 Skopjesta matka jatkui erääseen reissun odotetuimmista kohteista eli Kosovon pääkaupunkiin Pristinaan. Noustessani pikkubussiin Skopjen bussiasemalta, takanani istunut mies kysyi englanniksi "Are you by any chance from Finland?". Säikähdin ja hämmennyin kysymyksestä. Minulla ei ollut suomenkielistä tekstipaitaa enkä lukenut mitään suomenkielistä lehteä tai kirjaa, kuinka mies arveli minun olevan suomalainen? Änkytin epämääräisen myöntävän vastauksen ja selvisi, että mies oli itsekin suomalainen. Hän oli huomannut ranteessani Tuska Metal Festival -rannekkeen ja siitä päätellyt minun vähintäänkin vierailleen Suomessa. Mies oli Kosovossa rauhanturvaajana ja palaamassa lomilta takaisin työn äärelle. Vuonna 2011 Kosovossa oli enää pieni joukko suomalaisrauhanturvaajia jäljellä. Matka sujuikin leppoisasti keskustellen rauhanturvaamisesta ja matkailusta.
 
Pristinassa sijaitsevaa kansalliskirjastoa ei hyvällä tahdollakaan voi luonnehtia kauniiksi. Pristinassa edulliset majoitusvaihtoehdot ovat kortilla, tai ainakin olivat vuonna 2011. Reppureissaajien suosiossa on parin kilometrin päässä ydinkeskustasta rauhallisella omakotialueella sijaitseva Guesthouse Velania eli Professor's Guesthouse. Lähiympäristö toi jollakin tapaa mieleeni Brasilian. Matka majapaikasta keskustaan kulki parin hiekkatien kautta, mikä lisäsi eksotiikkaa.
Varsinaisia nähtävyyksiä Pristinassa ei ole. Itse keskityin pääasiassa päämäärättömään vaelteluun ja ihmisten tarkkailuun. Kaupungissa sijaitsee myös Bill Clintonin patsas, joka sijaitsee erään kerrostalon edustalla. Jatkoin Pristinasta matkaani kohti Albanian pääkaupunkia Tiranaa. Busseja kulki ainakin tuolloin kolme päivässä ja itse valitsin klo 6 lähteneen bussin, koska matka kesti useita tunteja. Pristinan bussiasemalta pääsee liikkumaan keskustaan esimerkiksi takseilla. Hinnasta kannattaa neuvotella etukäteen ja muistaa myös se, että itse bussiaseman alueelle ajaminen on maksullista eli kuski voi periä vielä ylimääräisen euron tai kaksi, jotta saa pysäköintimaksun maksettua. Pysäköintialueen ulkopuolella on myös takseja päivystämässä.
Bussi Tiranaan oli 16-paikkainen pikkubussi, jossa olin ainoa ei-kosovolainen ja ei-albanialainen matkustaja. Kesken matkaa pysähdyimme Prizrenin kaupungissa, jossa vaihdoimme toiseen pikkubussiin. Elävästi jäi mieleen, kuinka joku paikallinen kertoi minulle saksaksi ja ranskaksi, englantia hän kun ei osannut, että nyt pitää vaihtaa bussia, jos haluaa Tiranaan. Eräs toinen paikallinen halusi tarjota minulle paikallisessa pikkukahvilassa kahvin. Kaikkiaan tunnelma oli lämmin ja sympaattinen ja Kosovosta jäi hyvä mieli. Ehdottomasti haluan palata maahan vielä joskus uudestaan ja paremman ajan kanssa.
Myöskään maisemissa ei ollut valittamista Kosovon länsiosassa ja Albaniankin puolella maisemat ovat vuoristoisia ja kauniita. Tirana on siitä mielenkiintoinen kaupunki, ettei siellä ole lainkaan yhtä linja-autoasemaa vaan eri paikkojen bussit lähtevät eri puolilta kaupunkia. Hostellissa, johon majoituin, oli listattu ovessa bussien lähtöpaikat. Ajatus olisi jotakuinkin sama, kuin että Tampereella Porin ja Rauman bussit lähtisivät Hämeenpuistosta pääkirjaston edestä, Helsingin bussit Viinikan liikenneympyrän läheltä, lähiliikenteen bussit Ylöjärvelle ja Lempäälään rautatieasemalta ja Jyväskylän bussit Kalevan kirkolta.